Minulla on ollut viime aikoina pohdinnassa paljon henkiseen kasvuun liittyviä asioita ja sitä faktaa, että ihminen näyttää tarvitsevan toista ihmistä peilikseen. Se miten itse kukin meistä hyödyntää tätä peilausta käytännön tasolla, on luonnollisesti jokaisen omaa valintaa. Valinnan lisäksi se riippuu myös tietoisuuden tasosta: kykeneekö elämän virrassa näkemään sen, että kaikki mitä ympärilläsi tapahtuu koko ajan on täysin riippuvainen siitä, miten kuhunkin elämäsi tapahtumaan suhtaudut. Oman valinnan ja tietoisuuden tason lisäksi tähän vaikuttavat myös ihmisen tunnetaidot: toiset meistä uskaltavat katsoa vaikeitakin asioita suoraan ja rehellisesti sekä uskaltavat tuoda ne vaikeat asiat avoimesti esiin toiselle ihmiselle, kun taas toiset meistä välttelevät tätä hankalien asioiden esiin tuomista viimeiseen saakka. Tässä ei ole oikeata eikä väärää tietä, on vain erilaisia vaihtoehtoja, joista jokaisella valinnalla on omat seurauksensa.
Erään ystäväni kanssa keskustellessa henkisistä opettajista tai valmentajista totesimme molemmat nostaneemme joitakin henkisiä opettajia jalustalle, koska pidimme heitä jonkinlaisina guruina huomataksemme sitten erinäisten tapahtumien kautta, että käytännössä hekin ovat aivan samanlaisia erehtyväisiä ihmisiä kuin me kaikki muutkin. Tosin sillä erotuksella, että aivan kaikki gurun viittaa yllään pitävät opettajat eivät tunnu kestävän sitä, että joku – varsinkin heidän ”oppilaansa” - heittää kysymyksen: ”voisiko tässä asiassa tai tapahtumassa olla sinun kasvunpaikkasi?” Tässäkään ei ole oikeata eikä väärää tietä, on vain erilaisia vaihtoehtoja, joista jokaisella valinnalla on omat seurauksensa.
Eräs pidempiaikainen asiakkaani, joka on sanonut minulle, että saan käyttää hänen kokemuksiaan esimerkkeinä minun kirjoituksissani, kertoi minulle kerran tarinan yhdestä työpäivästään:
”Minulla oli todella hankala päivä töissä: kaikki mitä tein tuntui menevän pidemmän ja hankalamman kaavan mukaan. Rekan kuormia ei oltu kiinnitetty kunnolla, rullakoita kaatui ja kuljetuksessa olleita kulutustavaroita meni osaksi rikki. Tämän vuoksi jotkut asiakkaat olivat myös pahantuulisia ja vihaisia. Tuskailin aluksi näiden asioiden kanssa ja olin todella maassa siitä miksi elämä tuntui ”potkivan päähän” ihan koko ajan tuona kyseisenä päivänä. Sitten ymmärsin, että minä voin itse suhtautua näihin koettelemuksiin rauhallisesti ja hoitaa asiat niin hyvin kuin minä pystyn. Aloin korjaamaan asioita rauhallisesti yksi asia kerrallaan. Kaatuneet ja rikkoontuneet rullakot korjattiin ja rikkoontuneiden tuotteiden jäljet siivottiin. Lisäksi rikkoontuneet tuotteet korvattiin asiakkaalle. Kun minä pysyin rauhallisena ja ystävällisenä, oli sillä vaikutuksensa joihinkin asiakkaisiin ja osa asiakkaista sanoi: ”sattuuhan sitä vahinkoja meille kaikille” tai ”eihän tässä ole kyse kuin muutamasta ruokapakkauksesta, jotka rikkoontuivat”. Minulle tuli sellainen olo, että pääsin toden teolla harjoittelemaan rauhallisena pysymistä sellaisenakin hetkenä, kun tuntui, että kaikki asiat olivat menossa kohti kaaosta.
Lisäksi minulle tuli sellainen olo, että sillä kun kaikki asiat menivät kyseisenä päivänä hankalimman kautta, oli vahva tarkoituksensa. Minulle se tarkoitus tuntui siltä, että koska kaikissa asiakkaissa meni tänä kyseisenä päivänä todella pitkään, säästyin pahimmissa ruuhkissa jonottamiselta ja sen myötä en joutunut ikävään kolariin, johon olisin hyvin todennäköisesti saattanut joutua, jos vain olisin ollut täysin aikataulussani. Tämä aikataulussa pysymättömyys pelasti minut todennäköisesti vielä ikävämmältä tapahtumalta, jolla olisi saattanut olla vielä kurjemmat seurauksensa kuin se mitä nyt tapahtui: nyt tuli vain joitakin rikkoontuneita ruokapakkauksia, olin aikataulusta myöhässä ja edellä mainittujen asioiden takia näin yrmeitä asiakkaiden naamoja sekä kohtasin asiakkaiden kiukkua. Sillä samalla hetkellä, kun näin onnettomuuspaikan ymmärsin päivän kokonaisuuden hyvin selkeästi ja näin, että kaikki tapahtumat olivat itseasiassa minun pelastukseni. Olin lopulta hyvin kiitollinen kaikista päivän tapahtumista – jok’ikisesta tapahtumasta – koska olin päässyt harjoittamaan rauhallisena pysymistä ja huomannut, että minä pystyn tähän oikein mainiosti. Näin välittömästi mitkä seurauksensa tällä minun rauhallisuudellani oli: osa asiakkaista rauhoittui myös ja vaikka osa asiakkaista jatkoi kiukutteluaan se vain vahvisti minun rauhallisena pysymistäni. Näin kaikki meni lopulta hyvin. Pelastuin lisäksi tuolta ikävältä onnettomuudelta, koska olin aikataulusta reilusti jäljessä. Tämä oli hyvä päivä.”
Kunpa kaikki ihmiset näkisivät sen, että kaikella mitä meille tapahtuu, on aina tarkoituksensa ja elämä tuo meille juuri niitä tilanteita, joita me tarvitsemme kehittyäksemme ja kasvaaksemme. Toiset meistä ovat kovapäisempiä kuin toiset, mutta siinäkään ei ole mitään väärää tai oikeaa tietä. Se vain on mitä se on.
Minä koen, että minä en voi yksinäni hallita elämän virran tuomia tapahtumia, mutta minä saatan kuitenkin hallita sitä, miten minä suhtaudun elämän virran tuomiin tapahtumiin. Tämän myötä minä saatan myös hallita sitä, miltä minusta kulloinkin tuntuu.
Mikä on sinun totuutesi?
Noin viisi vuotta sitten kirjoitin seuraavat sanat:
Valitse Rakkaus.
Tunne Rakkaus.
Elä Rakkaus.
Ole Rakkaus.
ja tämän jälkeen kirjoitin toisen lauseen:
Elämä on Rakkaus.
Rakkaus on Elämä.
Minulle nämä lauseet sisältävät kaiken mitä on ollut, mitä on ja mitä tulee olemaan. Nämä lauseet ovat minun totuuteni. Ne ovat minulle totta.
Mikä on sinun totuutesi? Mikä on sinulle totta?
Mitä sinun intuitiosi kertoo sinulle? Mitä sinun sydämesi kertoo sinulle?
Miten tarkasti sinä kuulet oman intuitiosi ja sydämesi ääntä?
Miten sinä erotat sinun intuitiosi ja sydämesi äänen sinun egosi äänestä?
Valoisaa ja rentouttavaa heinäkuuta kaikille. Muistetaan pysähtyä, kuunnella itseämme ja nauttia elämän virrasta.
<3 Mari
תגובות